On turha valehdella, että kaikki olisi mennyt täysin hyvin! Parissa päivässä Mitzu oppi sisäsiistiksi, mutta hetken päästä sisälle kuseminen jatkui...Tällä kertaa se ei kuitenkaan johtunut siitä, etteikö koira olisi tiennyt miten toimia.

Karkureissunsa lisäksi on Mitzulla ollut ongelmia suhtautumisessa poikaystävääni. Ensi tapaamisellaan molemmat karttoivat ja vierastivat toisiaan, myöhemmin Mitzu alkoi protestoimaan joka ikinen kerta, kun poikaystäväni tuli meille. Se tuli luoksemme, katsoi meihin ja kusi lattialle. Tätä tapahtui parin viikon ajan, kunnes luin Pertti Vilanderin aivan loistavan teoksen Koirankorjauskirja. Aikuinen koira ei koskaan pissi sisälle vahingossa ja perushuomioimattomuus olikin avainsana koiran käytöksen korjaamiseen. Keräsin koirilta kaikki lelut pois, lopetin lässyttämisen ja olin muutaman päivän kuin näitä kahta kaverusta ei olisikaan, ongelma katosi sen sileän tien! Mitzu ja poikaystäväni tulevat nykyään toimeen loistavasti!

Poitsu on melkoinen varas! Paperit, kengät, rasvatuubit...kaikki mikä vain sattuu olemaan hukassa löytyy yleensä Mitzun jemmapaikasta parvekkeen oven vierestä. Mitään se ei ole  kuitenkaan koskaan järsinyt tai hajottanut.

Tullessaan Mitzu teki kaiken kuin viimeistä päivää: se hotki ruokansa kuin kyseessä olisi viimeinen ateria, kiskoi lenkillä kuin se olisi sen elämän viimeinen lenkki, kaikesta sen tekemisestä huokui epäusko siihen, että tämä mitä hänellä on nyt voisi jatkua. Vähitellen tällaiset asiat ovat korjaantuneet ja Mitzusta on alkanut huokua itsevarmuutta ja luottamusta ihmisiin. Se ei enää pelkää vieraita vaan lenkilläkin yrittää välillä päästä tervehtimään ohikulkijoita, se kulkee hihnassa jo lähes tulkoon kauniisti ja on uskomattoman elämänhaluinen ja iloinen poika. Tällä hetkellä suurin ongelma, jonka kanssa taistelemme on remmirähinä, mitä esiintyy suunnattomassa määrin molemmilla koirilla. Hitaasti, mutta varmasti olemme edenneet tämänkin ongelman kanssa, ehkä ensi vuonna lenkit ovat jo mukavia! ;)

On uskomatonta kuinka palkitsevaa Mitzun kanssa eläminen voi olla, en pysty sanoin kuvaamaan kuinka onnellinen olen siitä, että päätin hakea tämän täysin tuntemattoman otuksen ja sitoutua siihen. Vaikka välillä ahdistaakin suunnattomasti, kun Mitzu levottomana valvottaa yöt tai jokin päivä tulee takapakkia ja pissat lattialle, kun uusia ongelmia syntyy ja ilmaantuu, niin en päivääkään antaisi pois! Vaikka kuinka pitkän ja raskaan päivän jälkeen Mitzu on ripuloinut matolle ja pissannut heti perään toiselle, ei missään vaiheessa ole tullut sellaista tunnetta etteikö kaikesta selvittäisi. Vieläkin pojasta tulee esille uusia piirteitä ja kehitystä tapahtuu aivan suunnattomalla vauhdilla. Sanat eivät pysty kuvaamaan tätä tunnetta!

1325512.jpg